Moikka! Minä olen Suman. Olen media- ja tapahtumatuotannon opiskelija Salpauksen Heinolan kampuksen perukoilta. Yhteinen matkani mediatuotannon kanssa on kuitenkin alkanut jo nuoren pojan iässä legoanimaatioiden muodossa. Kun aika on liikuttanut kellon viisareita ympäri tuhansia kertoja ja työntänyt vuosia eteenpäin, olen kehittänyt taitojani musiikkiteknologian, graafisen suunnittelun, valo- ja videokuvaamisen parissa. Aloitettuani opintoni Salpauksessa, ei kestänyt kauan, kun ilmeni, ettei mediaosaamiseni olekaan enää perustasolla, vaan jo paljon korkeammalla. Ja puolen vuoden jälkeen totesimme yhdessä opettajieni kanssa, että paras vaihtoehto opintojeni kannalta oli lähteä työharjoitteluun.
Okei, selvä. Nyt on saatu tausta hoidettua pois. Miten ihmeessä sitten päädyin työharjoittelemaan Inspiroivalle, kun Suomessa on olemassa isompiakin mediatuotantoyhtiöitä. Voidaan varmasti olla samaa mieltä, että vaihtoehtoihin vaikutti suuresti kaikille tutuksi tullut haisuli, Koronavirus. Näin ollen oli Helsinkiin päivittäinen matkustaminen riski. Siellähän suurin osa isoista yrityksistä sijaitsee, ja myös suurin osa tartunnoista asukaslukuun suhteutettuna. Ja niin pidin Lahdessa olevat yritykset etusijalla. Olen seurannut Inspiroivan touhuja jo useamman vuoden Instagramissa, sillä tiesin esimieheni, Villen useiden yhteisten tuttujen kautta. Näin sain tietooni, että Inspiroivalla oli paljon töitä vaikka Korona hiipi Suomessa äänettä ihmisestä toiseen.
Oppimista pandemian keskellä
Pilvet ovat vallanneet taivaan ja ripotelleet valkoisia pehmeitä hiutaleita kaduille joita kevät on lakaissut kesän tieltä maton alle piiloon, ja minä olen nauttinut ajastani harjoittelijana jo kolme kuukautta. Ja lisää on luvassa. Vaikka minulla on jo reilusti kokemusta media-alalla, olen oppinut paljon uutta ja saanut runsaasti varmuutta toimintaani. Eniten olen oppinut pandemian johdosta kehittyvästä livestriimauksesta ja monikameratuotannosta. Vaikka nautin videoiden leikkaamisesta, pidän eniten paikan päällä tuotannoissa työskentelemisestä, jossa näen heti työni vaikutuksen, vaikka tehty työ olisikin pientä ja huomaamatonta. Ja näin Inspiroiva on tarjonnut minulle hyvin monipuolisen harjoittelukokemuksen. Olen päässyt kuvaamaan, äänittämään ja miksaamaan erilaisissa tuotannoissa.
Tulevaisuus kurkkii kulman takaa
Joku on joskus kuvaillut minua monitoimityökaluksi, sillä en rajoita mediaosaamistani videokuvaukseen tai äänisuunnitteluun, vaan tahdon kehittyä jokaisessa osa-aluaeessa ja ymmärtää, mitä jokainen titteli vaatii. Tämän takia, en ole osannut vastata, kun minulta on kysytty mistä media-alan osa-alueesta olen kiinnostunut eniten. Päättämättömyydestäni huolimatta minulla on kuitenkin paljon historiaa äänitekniikon roolista musikaalien, konserttien ja musiikiteknologian puolella. Joten on ilmeistä, että ääni kulkee suuressa roolissa elämässäni. Olen tehnyt paljon äänisuunnittelutöitä Inspiroivassa ja se on rohkaissut minua tähtäämään omenapuun korkeimpiin omenoihin ja hakemaan Tampereen ammattikorkeakouluun medianomi-linjalle opiskelemaan äänisuunnittelua.
Elämän haaste
Media-alalla ei ole kyse vain papereista. Kuinka monta tutkintoa olet suorittanut tai kuinka korkeat pisteet olet koulussa saavuttanut. Kyse on pitkälti myös ihmissuhteista. Tämä ilmiö on tullut esille hyvin selkeänä esimieheni toiminnassa. Tuntuu kuin hän tuntisi kaikki alan ammattilaiset. Ihmissuhteet ovat tuoneet paljon etuja Inspiroivalle laitteiston ja keikkojen suhteen. Kun katson peiliin näen paljon opittavaa ja kehitettävää kommunikaation kanssa. Identifoin itseni introvertiksi ja se myös näkyy ulospäin hiljaisuutena. Koen “small talkin” haastavana ja tarvitsen aikaa tutustua toiseen ennen kuin uskallan itse kuorestani ulos. Mutta kun tiimalasi on siirtänyt painonsa yläkerroksesta alas ja olen tutustunut työtovereihini tarpeeksi, peto on irti, eikä hiljaisuus ole enää ongelma. Totisesti, totisesti. Ihmissuhteet ovat yksiä tärkeimpiä aarteita kaikessa ja niitä tulisi haalia. Ja siinä tulen potkimaan itseäni eteenpäin. Yritän puhua vaikka yhteinen polku tuntemattoman tahon kanssa kestäisikin vain hetken.
OSUMA!
Jos meillä olisi nimilaatat käytössä, kulkisin varmaan työharjoittelijan titteli rintaani kiinnitettynä. Kokemukseni ei kuitenkaan ole vastannut kyseistä nimikettä, vaan minut on otettu vastaan osana tiimiä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Olen iloinen, että minuun luotetaan kuin aitoon ammattilaiseen. Se jo kertoo, että olen tehnyt oikean päätöksen valitessani Inspiroivan harjoittelupaikakseni. Heitin tikan suoraan keskelle pyöreää taulua. Napakymppiin.
